Uutiset
Jokaisen joukkueen taustalta löytyy yksi tai useampia yleisölle näkymättömiä ihmisiä, joiden ansiosta pelaajien paidat ovat puhtaat, palloissa on ilmaa ja sukkateippirullat löytyvät, kun niitä tarvitaan. Ja tämä on vain pintaraapaisu työstä, jota nämä ihmiset, eli joukkueiden huoltajat tekevät pelaajien eteen.
Hakan huollosta vastaavat loppukauden ajan koko kauden mukana ollut Kalle Myyrä ja syyskuun alussa takaisin huoltohommiin palannut Timo ”TJ” Järvinen. TJ:lle itselleen päätös paluusta oli helppo, mutta harkinta-aikaakin tarvittiin.
– Tyytyväisin mielin minä lähdin takaisin joukkueen mukaan. Näin ”Oppaa” (Olli Paasio) syyskuun alussa ja hän vinkkasi, että pidä puhelin päällä ja vastaa siihen, kun toimitusjohtaja soittaa kohta. Onneksi Huttusen Oka antoi vähän miettimisaikaa, niin sain pohdittua, että miten esitän asian kotona, TJ nauraa.
Hakan riveissä on siis ainakin kauden loppuun asti kaksi huoltajaa, jotka takaavat, että pelaajat pääsevät keskittymään täysillä omaan työhönsä, eli jalkapalloon.
– Oka ei katsele hetkeäkään sitä, että osa pelaajista joutuu keskittymään ensin huoltamiseen, sitten harjoituksiin ja sen jälkeen taas huoltamiseen. Pelaajat tekevät työnsä kentällä harjoituksissa ja peleissä, sotkevat pelipaidat ja huoltajat sitten pesevät ne. Auvisen Eero esimerkiksi, hän on täällä kehittymässä pelaajana, eikä pesukoneen käyttäjänä.
TJ:n lähteminen alun perin Hakan ja jalkapallon mukaan ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka mies on tuttu Hakalaisille pitkän ajan takaa. Geeneillä voi kuitenkin olla osansa asiaan.
– Rakas isäni oli naimisissa tämän seuran kanssa. Hän valmensi C-junnuja 1960-luvun alussa ja siirtyi sen jälkeen edustusjoukkueen huoltoon ja oli siellä pitkään mukana. Minä aloin seuraan Hakan pelejä joskus 1970-luvun puolivälissä, mutta en minä mitenkään erityisen kiinnostunut ollut muuten kuin tuloksista.
Siviilityössä sattunut työtapaturma ja Esko Malmin onnistuneesti suorittama houkuttelu toivat TJ:n kuitenkin lopulta niin lähelle Hakaa, että jalkapallo ja Hakan otteet alkoivat kiinnostaa muutenkin kuin tulosten tasolla.
– Vuonna 1990 Hakan C-junnuissa oli niin iso ikäluokka, että se piti jakaa kahteen osaan ja minä otin sen kakkosjoukkueen valmennettavakseni. Sen jälkeen olisi ollut paikka ykkösjoukkueessakin, mutta sanoin, että kyllä tänne tarvitaan ihan oikea valmentaja, täällä on sen verran lahjakkaita kundeja, TJ muistelee Haka-uransa alkua.
Valmennushommat jäivät lopulta, mutta luonteva jatko löytyi kuitenkin Hakan junioritoiminnan parista pitkäksi aikaa.
– Valmentamisen jälkeen olin viisi vuotta B-nuorten ja 15 vuotta A-nuorten joukkueenjohtajan, kunnes koin, että se on tarpeeksi. Sen jälkeen Paasio valittiin FC Haka Oy:n toimitusjohtajaksi ja hän kysyi, että lähdenkö edustusjoukkueen huoltajaksi. Vuodeksi lupauduin ja neljä vuotta olin.
Nyt kahdeksan kuukauden tauon jälkeen TJ tekee jälleen paluun Hakan mukaan ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Itsensä motivoiminen hommiin ei ole ollut missään vaiheessa vaikeaa.
– Kipinä syttyi aikanaan, eikä se ole vieläkään sammunut.
Mikä huoltajan rooli sitten on joukkueessa? Onko huoltaja pelaajien kaveri, valmennuksen apumies, vai jotain muuta?
– Kyllä me taidettaan olla vähän siinä välissä. Tärkein työ on tietenkin siellä pelaajien keskellä niin, että pidetään kamat kunnossa ja jätkät tyytyväisinä. Tarvittaessa sitten ollaan vähän semmoisina suodattimina valmennuksen ja pelaajiston välissä. Tämä on semmoista kameleontin hommaa. Pitää sopeutua nopeasti eteen tuleviin asioihin ja käyttää luovaa ongelmanratkaisua, TJ pohtii.
Hakan oman kasvatin ja TJ:n pitkään tunteneen toppari Mikko-Petteri Latosaaren ylisanavarasto meinaa ehtyä, kun mieheltä kysyy huoltajien merkityksestä joukkueelle.
– Kyllähän huoltajan rooli on elintärkeä joukkueen kannalta. Yleensä huoltajat tekevät sitä tärkeintä, eli näkymätöntä työtä, kuten esimerkiksi TJ tekee aina. Huoltajat hoitavat peli- ja treenivehkeet kondikseen. Kopissa TJ:n kyllä näkee ja kuulee, mutta yleisölle huoltajat eivät juuri näy ja he eivät parrasvaloissa paljoa patsastele, Latosaari kehuu.
Nopeasti voisi kuvitella, että huoltajan likaisen työn määrä voisi pistää välillä mielen matalaksi ja työn maistumaan puulta, mutta TJ on asiasta eri mieltä, eikä miestä ole koskaan taidettu pahalla päällä nähdäkään. Työ joukkueen parissa maistuu hienosti, eikä sopeutuminen koppielämään kahdeksan kuukauden tauon jälkeen ollut vaikeaa.
– Helposti pääsin taas sisälle joukkueeseen. Muutama uusi naama siellä oli, mutta suurin osa kundeista oli tuttuja jo viime kaudelta. Joukkuehenki tuolla kopissa on sairaan hyvä, kuten oli viime kaudellakin. Koko ajan saa miettiä, että mikä källi sieltä on seuraavaksi tulossa ja osuuko se omalle kohdalle vai naapurille, TJ kertoo.
Tarvittaessa huoltajiltakin vitsit ja tarinat irtoavat ja osaltaan hekin ovat mukana joukkuehengen rakentamisessa. Joskus roolina voi olla myös joukkueen rauhoitteleminen.
– Kyllähän tuttavallisemmin ”Nahka-Timo” on meille jätkille kopissa kuin isähahmo, joka pitää pojat kurissa, jos touhu meinaa lähteä laukalle. Mahtavaa saada TJ takaisin huoltoon ja kertomaan ne samat aiemmin kuullut jutut sadatta kertaa uudelleen. Yleensä ne on kyllä ihan hauskoja juttuja, Latosaari virnistää.
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
