Uutiset
Saavuin eilen takaisin kotiin Kyprokselta, jossa olin seuraamassa Hakan valmistautumisleiriä pian käynnistyvään Veikkausliigaan. Matkustimme paikan päälle Juha Lahtisen kanssa maanantaina, jonne joukkue oli saapunut jo lauantaina. Leirin ohjelmassa oli tiiviin harjoittelun lisäksi kaksi kovatasoista treenipeliä venäläistä FC Uralia ja armenialaista Pyunik Jerevania vastaan.
Viihtyisä hotelli oli lähes kokonaan meidän hakalaisten käytössä. Joukkueen isukilla, Olli Paasiolla, oli omassa huoneistossaan kotimaasta tuotua kahvia tarjolla, jonne pojat jonottivatkin ahkerasti luoden kotoisan fiiliksen koko porukalle. Täytyykin kyllä todeta se, että Paasion Ollin isällinen rooli kurinpitäjänä ja vastuuhenkilönä leirillä on korvaamattoman arvokasta työtä.
Joukkueen ollessa matkassa porukalla, ei miinoilta ja erilaisilta jekuilta voi tietenkään välttyä. Matkatavaroita oli erityinen syy pitää silmällä, kun eräskin matkalainen löysi kenkänsä roikkumasta 7 metrin korkeudessa tolpan nokasta ja eräällä toisella oli poissa ollessaan tyhjennetty huone kaikista tavaroistaan. Itseeni ei (ainakaan tietääkseni) kohdistunut mitään käytännön piloja, toisin kuin Lahtisen Juhaan, jonka annettiin oma aikansa repiä mönkijää käyntiin ennen kuin tulpat tultiin naurun saattelemana laittamaan takaisin paikoilleen… 
Treenien seuraamisen ohella ehdin nähdä paikan päällä leirin ensimmäisen ottelun FC Uralia vastaan tiistaina. FC Ural on Venäjän 1. divarissa pelaava erittäin fyysinen ja taitava joukkue, jonka tavoitteena on nousta Venäjän pääsarjaan. Ottelu tarjosikin hakalaisille hyvän oppitunnin fyysisyydestä ja välillä peli äityi kiivaaksikin kamppailuksi. Erittäin isokokoisella ja tuulisella kentällä pelattua ottelu päättyi lopulta tappioon 0-1, mutta tarjosi erinomaista kokemusta joukkueelle kansainvälisestä pelistä, jossa tempoa ja taistelua riitti. FC Uralin joukkue oli ehtinyt treenaamaan paikan päällä jo kaksi viikkoa, joka oli omiaan antamaan heille pienen etulyöntiaseman olosuhteiden osalta ja joka lopulta näkyi Hakan tappiona pelin päätyttyä. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen pelin antiin ja näin jälleen eteenpäin menneen Hakan ryhmän taistelevan edukseen kentällä.
Joukkue esiintyi muutenkin koko heidän kanssaan viettämäni ajan leirillä erittäin yhtenäisenä ja tunnelma oli hyväntuulinen, mutta harjoittelussa oli oikea tekemisen meininki.
Kaiken kaikkiaan sain positiivisen kuvan joukkueen valmennuksesta ja tulevaisuudesta, josta keskustelimme Okan kanssa iltaisin pitkiä toveja. Joukkue alkaa olla kasassa, mutta vasempaan laitaan saattaa vielä tulla vahvistusta. Enää kuukausi aikaa sarjan alkuun, jolloin joukkueen iskukyky todella mitataan ensimmäisen kerran. Joukkue kehittyy ja hitsaantuu päivä päivältä yhtenäisemmäksi ryhmäksi ja olen varma että Veikkausliigan käynnistyessä Haka on valmis koviin haasteisiin. Leirin anti vakuutti minut siitä, että Haka on jo nyt sillä tasolla, että kauden käynnistyessä kamppaillaan tiukasti joka ottelun voitosta ja vahvisti edelleen uskoani että mestaruus on ainoa tavoitteemme alkavalla kaudella.
Välimerellisin terveisin
Sedu Koskinen
P.S. Ohessa joukkueesta ottamani kuva koko leirivahvuudessaan.
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
