Uutiset
Uransa aikana neljä kertaa Veikkausliigan mestaruutta juhlinut Janne Hyökyvaara on nimetty Veikkausliigan Legendaksi. Hyökyvaara pelasi uransa aikana 172 liigaottelua tehden niissä 16 maalia. Urallaan hän edusti kasvattajaseuraansa Hakaa vuoteen 2000 saakka jonka jälkeen hän pelasi kaksi kautta MYPA:ssa ja yhden KuPS:ssa.
”Mile” myöntää, että nimitys Legendaksi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
– Tuli pikkaisen kyllä yllätyksenä. Ajattelin, että tokkopa tuollainen valinta omalle kohdalle koskaan osuu, Hyökyvaara kertoo.
Hän ei halua omia nimitystä vain itselleen, vaan jakaa kunnian nimeämisestä vanhojen joukkuekavereiden sekä valkeakoskelaisen junioritoiminnan kanssa.
– Kiitokset kuuluvat tietenkin pelikavereille kuten Valeri Popovitsille, Oleg Ivanoville, Jukka Ruhaselle, Harri Ylöselle, Lasse Karjalaiselle. Sain pelata urani aikana mahtavien pelaajien kanssa, Hyökyvaara kiittelee.
– Mutta kiitokset lähtevät myös ihan sinne alkuun saakka Valkeakosken Nappulaliigalle. Ne tekevät siellä hyvää työtä ja siellä annetaan eväät kehittyä ja kasvaa pelaajana ja sinne kuuluvat ehdottomasti kiitokset, Valkeakosken Nappulaliigan 50-vuotisjuhlapaitaa päällään haastatteluhetkellä pitänyt Hyökyvaara muistaa.
Valkeakosken Nappulaliigassa Hyökyvaara maistoi myös ensimmäisen kerran menestystä. Hyökyvaara kuuluu Valkeakosken kultaiseen 1974-ikäluokkaan jossa pelasivat muun muassa Jussi Nuorela sekä Hakan nykyinen päävalmentaja Sami Ristilä. Lisäksi samasta ikäluokasta useampi pelaaja nousi myös nuorisomaajoukkueisiin. Hyökyvaara myöntää, että joukko lahjakkaita pelaajia potki toisiaan eteenpäin uralla.
– Se antoi tärkeät eväät uralle. Olimme yhdessä jo Valkeakosken Nappulaliigan joukkueessa E-junioreina voittamassa SM-pronssia ja siitä sitten samojen jätkien kanssa voitimme myöhemmin B-junioreiden SM-kultaa ja A-junioreissakin pronssia. Se antoi pohjaa pelaamiselle. Meillä oli koko ajan sellainen terve kilpailu, teimme yhdessä töitä, mutta arvostimme toisiamme samalla. Kävimme paljon potkimassa ja olimme paljon tekemisissä myös kentän ulkopuolella. Se jos mikä nosti sitä kilpailuviettiä, Hyökyvaara kertaa uransa alkuvaiheita.
Tapahtumarikas ja menestyksekäs ura
Vaikka Hyökyvaara koki menestyshetkiä jo juniori-iässä, ei hän osannut aavistaa millaisiin saavutuksiin hän yltäisi aikuisiällä.
– Ei sitä osannut kuvitella silloin nappulana millaisia saavutuksia sitä saisi. Vuonna 1992 kun pelasin ensimmäisen liigaotteluni, päällimmäisenä mielessä oli se, että pelejä saisi enemmän. Ei sitä menestystä osannut aavistaa. Neljä mestaruutta ja siihen vielä Suomen Cup ja Liigacup. Uskon että kaikki jotka silloin pelasivat, saivat vähän enemmän mitä odottivat.
Hyökyvaara myöntää, että pelaaminen kasvattajaseuransa paidassa kotistadionilla oli tietynlainen unelmien täyttymys ja uran kohokohta jo itsessään.
– Se oli mahtava tunne pelata kotiyleisön edessä. Vuonna 1995 meillä oli vielä kolme omaa kasvattia, mutta sitten Jussi ja Sami lähtivät ulkomaille ja jäin vähän kuin yksin. Mukaan nousi myöhemmin Jaakko Pasanen ja Pekka Kunnola, jotka pääsivät hieman pelaamaan. Koin oman kaupungin poikana sen kotiyleisön tuen aivan mahtavana ja se oli varmasti yksi sellainen uran suurin juttu. Tunsin, että kotiyleisö tykkäsi ja rakasti vaikka kentällä oli Popovitsin ja Ivanovin kaltaisia pelaajia. Siitä sai aina tukea ja tarmoa ja pelasin varmasti parhaat yksittäiset pelini aina koskilaisyleisön edessä.
Tehtaan kentän asiantuntevan yleisön edessä pelaamisen lisäksi Hyökyvaaran muistoihin ovat tallentuneet luonnollisesti neljä mestaruutta sekä ensiesiintyminen Veikkausliigassa.
– Suurimpia hetkiä oli varmasti ikimuistoinen debyytti lumi- ja räntäsateessa KuPS:aa vastaan vuonna 1992. Sitten vuonna 1995 tuli ensimmäinen aikuisten Suomen mestaruus ja se oli Hakalle ensimmäinen mestaruus pitkään aikaan. Se on jäänyt mieleen myös siinä, että Oka Huttunen päätti silloin uransa ja voitti silloin ainoan mestaruutensa, Hyökyvaara kertaa.
– Ei voi kuitenkaan väheksyä sitä, että voitimme kolme mestaruutta peräkkäin. Tänä vuonna HJK taitaa yltää samaan, mutta se oli uskomaton putki ja silloin oli mahtavia joukkuekavereita ja mahtava henki.
Mestaruuksien ja mitalien lisäksi Hyökyvaaralle on peliuran jälkeen jäänyt nimenomaan paljon ystäviä.
– Niiltä ajoilta on mahtavia pelikavereita jotka ovat jääneet ikuisiksi ystäviksi. Olemme edelleen säännöllisesti yhteydessä useiden kanssa.
Vaikka tilille mahtui neljä mestaruutta, niin Hyökyvaara koki myös kahdesti putoamisen Veikkausliigasta. Itse asiassa, ”tylsiä” kausia Hyökyvaaran uralle ei osunut ainuttakaan.
– Omalla liigaurallani joka vuosi tapahtui jotain. Vuonna 1992 debytoin, 1993 olimme liigakarsinnoissa, seuraavana vuonna olin armeijassa ja se oli tietynlainen välivuosi. 1995 voitimme mestaruuden ja seuraavana putosimme Ykköseen. Voitimme kuitenkin Ykkösen ja Suomen Cupin ja sen jälkeen kolme mestaruutta putkeen. Sen jälkeen MYPA:ssa vielä pronssi ja hopea ja lopuksi 2003 putosimme KuPS:n kanssa. Joka vuotena tapahtui jotain eikä minun ole tarvinnut koskaan taistella niistä keskisijoista. Putoamisistakin oppi jotain ja ne olivat opettavaista aikaa. Minulla oli mahtava ura eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon.
Vietti vetää jalkapalloon
Hyökyvaara ei ole asunut Valkeakoskella enää 11 vuoteen ja toimii nykyään FC Hämeenlinnan kakkosvalmentajana. Hän seuraa kuitenkin edelleen tiiviisti Hakan edesottamuksia.
– Seuraan nykyään etäältä, mutta tarkasti. Siellä on päävalmentajana kuitenkin lapsuuskaveri jonka kanssa aloitimme pelaamisen samassa seurassa 7-8-vuotiaana ja kävimme peruskoulut ja kaikki yhdessä läpi. Haka on nyt samanlaisessa rakennusvaiheessa missä se oli vuosina 1993 ja 1994 enkä epäile hetkeäkään, etteikö se kantaisi hedelmää samalla tavalla kuin silloin.
Hyökyvaaran aikoina Hakan edustusjoukkueessa oli vain pari omaa kasvattia. Tällä kaudella Hakan paidassa on nähty jo 10 omaa poikaa kentällä.
– On hiena, että joukkueessa on, hieman pakostakin, nuoria pelaajia jotka saavat kasvaa ja kehittyä. Toivon, että tänä vuonna Haka säilyisi ja sitä kautta seuraa ja taloutta saataisiin taas pystyyn.
– Erityisesti toivon menestystä Samille, sillä tiedän kuinka palavasti hän elää jalkapallolle ja hän on kehittänyt itseään valmentajana aina Irlannin vuosista lähtien. Hänelle toivon menestystä ja onnea.
Hyökyvaara on nykyään FC Hämeenlinnan kakkosvalmentaja ja myöntää, että jalkapallossa on jokin tietty vetovoima, joka vetää puoleensa.
– Lempisen Jussi kysyi, että kiinnostaisiko lähteä mukaan ja siinä mietin, että mitenköhän aikaa riittää siviilitöiden ja lasten kanssa, mutta kyllä sitä sen verran jalkapallohullu on, että lähdin mukaan ja tosi mukavaa on ollut. Kun mietin, että ketä siitä 74-ikäluokasta silloin nousi, niin samat kolme ovat myöskin valmennushommissa mukana. Joku vietti meillä varmaan on, Hyökyvaara naurahtaa viitaten Ristilään ja FC Espoota valmentavaan Nuorelaan.
Omat tulevaisuuden suunnitelmat jalkapallon parissa ovat vielä auki.
– Katsellaan tämä vuosi miten menee ja nämä ovat olleet antoisia aikoja tähän saakka. Sanotaan näin, että tuskin poistun kokonaan kartalta jatkossakaan ja ihme on jos ei näy jossain muodossa jalkapallon parissa, Mile päättää.
Hyökyvaara palkitaan perjantaina Haka-JJK Juhlapäivän ottelun yhteydessä.
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
