Oskari Sallinen tuli Hakan kannattajille tutuksi jo viime kaudella, kun hän siirtyi kesällä Koskiin IFK Mariehamnista. Vaikka hänellä on ikää vasta 23 vuotta, niin hän on ehtinyt urallaan jo kokea kaikenlaista.
Sallinen syntyi Jyväskylässä, mutta hänen perheensä muutti Savonlinnaan äidin työn perässä Oskari-pojan oltua kuusivuotias. Viisi vuotta myöhemmin perhe palasi takaisin Jyväskylään, jotta Oskarilla olisi paremmat edellytykset kehittyä jalkapalloilijana.
Jalkapallo ei kuitenkaan ollut Sallisen ainoa harrastus nuoruudessaan, vaan rinnalla kulki vahvasti myös jääkiekko.
– Jääkiekko oli alkujaan ykköslajini, mutta lopetin sen sitten yhdeksänvuotiaana. Olin itse asiassa lahjakkaampi ja lupaavampi jääkiekossa. Olisi mielenkiintoista tietää missä sitä olisi, jos olisi jatkanut jääkiekon parissa.
– Samalla tavalla tykkäsin kuitenkin myös futiksesta ja ne kulkivat pitkään rinnakkain. Joka päivä tuli vietettyä isoja tunteja molempien lajien parissa. Minulla kuitenkin alkoi loppua motivaatio jääkiekkoon eikä se ollut enää niin kiva pelata ja futis tuntui kivemmalta. Sitten ne tunnit siirtyivät jalkapalloon, Sallinen avaa lajivalintaansa.
Sallinen kehittyi JJK:ssa kovaa vauhtia ja teki seuran kanssa talvella 2017 15-vuotiaana sopimuksen. Kesällä koitti jo Veikkausliigadebyytti, kun Hakastakin tuttu Juha Pasoja komensi nuorukaisen kentälle.
– Se oli HJK:ta vastaan vieraspeli. Silloin taisi olla vielä aika iso katsojamäärä ja oli hienoa päästä mukaan. En ihan odottanut pääseväni kentälle, kun yhtäkkiä Pasoja huusi minut kentälle. Tilanne tuli niin nopeasti ja yllättävästi, etten ehtinyt edes jännittää sitä.
– Olin aika lähellä maalintekoakin, mutta vetohetkellä jouduin vähän kurottamaan palloon eikä veto onnistunut, hän kertoo liigadebyytistään.
Jyväskylästä Groningeniin
Vain pari viikkoa liigadebyytin jälkeen Sallinen pakkasi laukkunsa sekä nappiksensa ja suuntasi Hollannin pääsarjaseura Groningenin akatemiaan, jossa kuluivat seuraavat kolme vuotta. Groningen tunnetaan muun muassa Ronald Koemanin, Arjen Robbenin ja Virgil van Dijkin kasvattajaseurana eikä tarjoukseen ollut vaikea tarttua.
– Se oli itse asiassa yllättävän helppo päätös, sillä minulla oli selkeänä tavoitteena pelata ammattilaisena, ja kun se mahdollisuus tuli, niin tartuin äkkiä mahdollisuuteen. Se oli lopulta helppo ja selkeä päätös.
Euroopan huippuakatemioissa pelaajille on järjestetty erinomaiset mahdollisuudet kehittyä jalkapalloilijoina, sillä olosuhteet ovat viimeisen päälle ja keskittyminen jalkapalloon tehty mahdollisimman helpoksi. Kentän ulkopuolella pelaajat sijoitetaan usein isäntäperheiden luokse, jotta nuoret pelaajat voivat keskittyä pelkästään jalkapalloon.
– Siihen kolmeen vuoteen mahtui paljon jalkapalloa, paljon hyviä ihmisiä sekä hyviä ja vaikeita hetkiä. Ensimmäiset kaksi vuotta asuin isäntäperheen kanssa ja viimeisenä vuonna minulla oli oma asunto. Jalkapalloilullisesti sieltä tuli paljon oppia ja näki millaista se kulttuuri on Euroopan huippuakatemiassa. Oli opettavaista päästä elämään sitä arkea ja näkemään huipputoimintaa läheltä.
– Oli siinä tietenkin myös se puoli, että on kaukana kotoa, perhettä ja kavereita.
Samaan aikaan Sallisen kanssa Groningenin akatemiassa nähtiin myös yksi toinen tuleva Hakan pelaaja, sillä Nikolas Talo siirtyi Hollantiin kesällä 2019.
– Nikolas tuli silloin, kun minulla oli viimeinen vuosi menossa. Taisimme jotkut treenit vetää silloin yhdessä, Sallinen muistelee.
Sallisen alku Groningenissa oli vähintäänkin lupaava. Hän siirtyi aluksi seuran U17-joukkueen mukaan, mutta nostettiin nopeasti kaksi vuotta vanhempien mukaan. Kesällä 2018 Groningen voitti Ranskassa pelatun kovan kansainvälisen turnauksen, jossa pelasivat muun muassa ranskalaisjoukkue Rennes, brasilialainen Fortaleza, sveitsiläinen Servette sekä skottiseura Glasgow Rangers muutaman muun ranskalaisseuran ohella. Sallinen valittiin tuolloin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Seuraavana vuonna Groningen uusi turnausvoiton.
– Turnausvoitot Ranskassa olivat sellaisia huippuhetkiä. Myös pääsy Hollannin cupin finaaliin oli hieno juttu, vaikka hävisimme sen niukasti Ajaxille. Pelasimme sen kotistadionillamme ja katsojia oli yli 10 000. Ne jäivät hyvin mieleen.
Vakava vamma pahaan aikaan
Sallinen pääsi myös harjoittelemaan Groningenin edustusjoukkueen kanssa pelaten myös harjoituspelejä, mutta sitten kohtalo puuttui ikävällä tavalla peliin.
– Meillä oli kausi alkanut hyvin ja olimme syyskauden jälkeen sarjan kärjessä emmekä olleet hävinneet peliäkään. Sitten joululomalta palattuani minulta meni polvi rikki. Seuraavat kuusi kuukautta menivät sitten siinä ja samaan aikaan osui myös korona eikä Groningen jatkanut sopimustani enää. Kokonaisuudessaan ne kolme vuotta olivat kuitenkin mahtavan opettavaisia.
Polvivamma katkaisi samalla Sallisen mahdollisuudet läpimurrosta. Kilpailu on huipulla kovaa ja raakaa, sillä selän takana on heti nälkäisiä pelaajia odottamassa vuoroaan, jos loukkaantuu.
– Toki se vaikuttaa, kun jää sivuun treeneistä ja peleistä. Sitten, kun korona tuli vielä sotkemaan kuvioita, niin sopimusta ei enää jatkettu. Siinä tuli pari aika isoa juttua päällekkäin.
Hollannin jälkeen Sallinen putosi ikään kuin tyhjän päälle. Polvivamman kuntouttaminen on hidasta ja vaikeaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vielä kun pelaaja on samaan aikaan ilman seuraa ja maailmassa vallitsee epävarmuus tulevasta koronan takia, niin paikka on kova kenelle tahansa – puhumattakaan parikymppisestä nuorukaisesta.
– Oli se rankkaa. Se oli ensimmäinen iso loukkaantumiseni ja se oli kuukausien vamma. Sen kun liittää muuhun epätietoisuuteen siitä mihin maailma oli menossa, niin kyllä se oli henkisesti aika kova paikka.
Lopettaminen tai luovuttaminen ei kuitenkaan käynyt Sallisen mielessä.
– Piti vain jaksaa uskoa ja kuntouttaa itsensä huolella ja treenata, että on sitten valmis, kun pääsee jonkun joukkueen mukaan. Minulla oli koko ajan vahva usko ja toivo siitä, että tästä tullaan vielä takaisin. Vaikka on vaikeaa, niin en luovuta.
Paluu Suomeen 2020
Lopulta kesällä 2020 hän teki KuPS:n kanssa sopimuksen, mutta aika Kuopiossa oli haastava. Hän ei pelannut KuPS:ssa otteluakaan ja vastuuta kertyi silloisessa Kakkosessa pelanneen KuFun paidassa.
– KuPS:n aika ei ollut hirveän onnistunut stintti. Syksy meni penkillä pelejä katsellessa ja pelasin muutaman pelin KuFussa. Seuraavalla harjoituskaudella alkoi näyttää siltä, ettei roolia ole taaskaan hirveästi tarjolla ja olin siinä vaiheessa ollut käytännössä 1,5 vuotta pelaamatta. Kauden alla päätin sitten siirtyä EIF:iin lainalle.
EIF:ssä hän sai vihdoin kaipaamaansa vastuuta ja peliaikaa.
– Kun alla oli pidempi loukkaantuminen ja vaikeaa, niin teki hyvää saada säännöllisesti 90-minuuttisia, onnistumisia ja vastuuta.
Sallinen pelasi kaksi kautta EIF:ssä ennen kuin sai uuden mahdollisuuden näyttää kyntensä liigakentillä, kun IFK Mariehamn kiinnitti hänet kahden vuoden sopimuksella. Aika Maarianhaminassa ei ollut täysin odotusten mukainen ja siihen mahtui omat haasteensa.
– Minulta menivät vähän ohi molemmat harjoituskaudet IFK:n kanssa. Molempina vuosina loukkaannuin tammikuun lopussa ja olin pitkään sivussa. Sain IFK:ssa pelejä ja jonkin verran vastuuta, mutta en ollut sellainen vakioavaaja. Viime kaudella pääsin Veikkausliigassa pelaamaan kaikissa peleissä ja tein ihan hyvin tehoja minuutteihin nähden, mutta roolini oli tulla kentälle enemmän vaihtopelaajana, kolme maalia Veikkausliigassa viime kaudella IFK-paidassa viimeistellyt pelaaja kertoo.
Kesällä eteen avautui mahdollisuus siirtyä FC Hakaan. Sallinen pääsi IFK:n kanssa hyvässä hengessä yhteisymmärrykseen sopimuksen purkamisesta, joka avasi tien liittymiselle Hakaan. Samalla Sallinen vaihtoi taistelun sarjapaikasta mitalikamppailuun.
– Valehtelisin, jos väittäisin että on mukavampi hävitä ja taistella putoamista vastaan, kuin voittaa ja päästä pelaamaan isoista asioista, joten siinä mielessä Haka oli myös kiinnostava vaihtoehto.
Jokapaikanhöylä
Loppukauden aikana Sallisesta tuli Hakalle tärkeä pelaaja. Hän toimi eräänlaisena laastarina, jossa hänet laitettiin sille paikalle missä tarvetta oli ja suoriutui roolistaan erinomaisesti. Viime kauden aikana eri pelipaikat tulivatkin Salliselle tutuksi.
– Pelasin viime kaudella jokaista kenttäpelaajan paikkaa topparia lukuun ottamatta. IFK:ssa pelasin molemmilla laidoilla sekä hyökkääjänä ja kymppipaikalla. Siellä olin enemmän hyökkäävä ja kymppipaikan pelaaja.
– Hakassa pelasin aluksi alempana keskikentän kutospaikalla, joka on itselleni tuttu paikka ja jossa olen pääosan urastani pelannut. Sitten pelasin oikeana pakkina ja myöhemmin vasempana pakkina. Kauden edetessä pelipaikka vaihtui siis hyökkääjästä puolustajaksi.
– Olen urani aikana pelannut pääsääntöisesti keskikentällä, mutta olen tosi monipuolinen ja -käyttöinen pelaaja ja pystyn auttamaan joukkuetta useilla eri pelipaikoilla.
Ensimmäisen kosketuksensa hyökkääjäksi Sallinen sai kesällä 2022, kun EIF:n päävalmentajaksi kesällä nimetty portugalilainen Filipe Pedro nosti hänet hyökkääjäksi, kun joukkueen ykköshyökkääjänä alkukauden toiminut Adam Larsson siirtyi Ilvekseen. Kokeilu onnistui mainiosti, sillä Sallinen iski EIF:lle loppukauden aikana kahdeksan maalia ja koko kauden maalimäärä oli 10.
– Pedro teki minusta saman tien hyökkääjän, vaikken ollut koskaan pelannut peliäkään hyökkääjänä. Se meni kuitenkin ihan hyvin ja tein kahdeksan maalia heti kahdeksaan ensimmäiseen peliin.
Pelipaikka on vaihdellut viimeisten vuosien aikana niin paljon, ettei Sallinen osaa enää sanoa suosikkipaikkaansa.
– En tiedä osaanko edes vastata tuohon. Niin paljon se pelipaikka on elänyt viime aikoina, että minusta on tullut tällainen jokapaikanhöylä. Minulta löytyy ominaisuuksia useille eri pelipaikoille.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että laitapakki on se paikka jota pelaan ja nyt omaksutaan se pelipaikka. Jos tarvetta on, niin pystyn pelaamaan myös muualla.
Sallinen on ollut siirtoonsa Hakaan kaikilta osin erittäin tyytyväinen.
– Olen kyllä tykännyt tosi paljon. Tässä on ollut vaikeaa ja ura on ottanut takapakkia, niin Hakassa pääsin loppukaudesta pelaamaan täysiä 90-minuuttisia. Se tekee paljon, kun saa vastuuta ja pääsee pelaamaan.
– Tykkään myös kaupungista, seurassa työskentelevistä ihmisistä, pelikavereista, valmentajista ja ympäristöstä, Sallinen kehuu.
Joukkueessa hyvä henki
Sallisen viime kausi päättyi Mestaruussarjan viimeisessä ottelussa tulleeseen loukkaantumiseen, joka piti hänet toipilaana myös ylimenokauden ajan. Joukkue palasi harjoituksiin tammikuussa ja Sallinen on päässyt taas joukkueen mukaan.
– Loukkaantumisen kanssa meni 2,5 kuukautta, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen olen päässyt takaisin ja on nälkää sekä intoa treenata. Meillä on hyvä joukkue koossa. Odottavaiset ja hyvät fiilikset kaudesta. Sarjakauden alkuun on vielä aikaa, mutta kyllä tässä jo kauden alkua vähän odottaa.
Haka on hikoillut talvella Flinkenberg Areenalla ja Sallisen mukaan harjoituksissa on ollut hyvä meno.
– Olemme menneet peruskovaa; ei olla vedetty yli, muttei olla myöskään läpsytelty. Joinain päivinä harjoittelemme pari kertaa päivässä ja sitten on joku vapaapäiväkin. Olen tykännyt ja hyvin on harjoiteltu.
Haka on saanut joukkueen kasaan ja joukkue on koossa. Sallinen uskoo Hakan potentiaaliin.
– Mukavia kavereita ja uskallan väittää, että tämä on aika helppo joukkue tulla sisään. Itsekin pääsin silloin syksyllä helposti mukaan joukkueeseen. Kaikki auttavat toisiaan ja joukkueessa on hyvä henki, joten uusien pelaajien on helppo tulla mukaan.
Pelikentän ulkopuolella Sallinen viettää rauhallista elämää. Lähipiiriin kuuluu nelivuotias Tiibetinspanieli Steffe sekä toisella paikkakunnalla asustava tyttöystävä.
– Koiran kanssa tulee telmittyä aika paljon ja tykkään kokata sen verran, että ruuanlaittoa voi kutsua jo harrastukseksi. Sitten tulee sohvalla katseltua hyviä sarjoja tai leffoja. Tyttöystävän käydessä tulee tietenkin vietettyä hänen kanssaan aikaa. Muuten aika rauhallista perusmeininkiä.
Entä mikä on Chef Oskarin bravuuri?
– No juuri tein lohirisoton. Se oli aika herkullinen.
Kuvat: Sanna Lahtinen-Mäkelä ja Jussi Rämä
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
