Etusivu » Uutiset » Hakassa pelaaminen oli Janne-Pekka Laineen pitkäaikainen unelma – ”Pikkupojasta lähtien olen käynyt Hakan peleissä”
16.03.2021
Janne-Pekka Laine on yksi FC Hakan tämän kauden uusista pelaajista. Laine on alkujaan Ilveksen kasvatti, mutta omistaa myös ison Haka-sydämen.
Laineen siteet Hakaan juontavat hänen isäänsä Heikki-Jussiin, joka pelasi Hakan puolustuslinjassa 1984-88 ja toimi myös joukkueen lääkärinä vuosina 1998-2000. Juuret Koskiin ovat vahvat, sillä hänen isovanhempansa asuvat myös Valkeakoskella.
– Minulla on pitkään ollut ajatuksena, että haluaisin jossain vaiheessa pelata Hakassa. Minulla oli viime kaudella vaikea kausi Ilveksessä, kun tuli pari loukkaantumista huonoihin hetkiin ja ajattelin, että nyt aika tuntui oikealta siirtyä Hakaan, 20-vuotias Laine kertoo siirtonsa taustoista.
– Pikkupojasta lähtien olen käynyt Hakan peleissä. En oikeastaan koskaan käynyt katsomassa TamU:n pelejä, vaan kyllä me tulimme aina Koskiin katsomaan Hakan pelejä. Sitten, kun Haka putosi Ykköseen ja Ilves nousi Veikkausliigaan, niin Hakan pelien katsominen jäi vähän vähemmälle. Haka on ollut sellainen, josta ne muistot pikkupoikana ovat lähtöisin.
– Nyt on tosi hyvä fiilis ja olen iloinen valinnastani. Ilvekselle myös kaikki kiitos ja se on kaikin puolin loistava organisaatio, Laine jatkaa.
Laine aloitti jalkapalloilun viisivuotiaana kahden isoveljensä innostamana. Jalkapallo oli aina hänen ykköslajinsa ja lisäksi hän on harrastanut tennistä. Heikki-Jussi pelasi urallaan puolustajana, mutta Janne-Pekka pelaa keskikentällä joko hyökkäävässä tai puolustavassa roolissa.
– Selkeitä vahvuuksiani ovat syöttötaito ja pelinluku. En ole erityisen nopea, mutten myöskään hidas. Perustekeminen on hyvällä tasolla kuten syöttö, kosketus ja laukaukset. Hyvällä pelinluvulla pystyn sitten hyödyntämään syöttötaitoani, kitaraa vapaa-ajallaan soittava Laine kertoo vahvuuksistaan.
Nuorena pelaajana suurimmat heikkoudet ovat vielä fyysisellä puolella.
– Kaksinkamppailuja pitää parantaa ja voimaa saada lisää. Pääpeli on myös yksi parannuskohde, kun mittaa on tullut ja minulla on ihan hyvä pomppu. Pääpelaaminen on paljon itseluottamuksesta kiinni ja niihin palloihin pitää mennä, kun ne tulevat lähelle, 184-senttinen Laine miettii.
Laine liittyi Hakan harjoituksiin joulukuussa ja on sopeutunut joukkueeseen mainiosti.
– Meillä on tosi hyvä henki joukkueessa ja oli helppo tulla mukaan. Joukkueessa oli entuudestaan muutamia tuttuja pelaajia ja joukkueessa on puheliasta porukkaa.
– Jos vertaa esimerkiksi viime kauden Ilvekseen, niin Hakassa on vähän samanlainen tilanne, että on sekoitus vähän vanhempia pelaajia ja sitten junnuosasto. Se on ihan hauska kontrasti.
Laine on nauttinut myös Hakan harjoitusten tekemisestä.
– Pidän siitä, että pelaamme tosi paljon. Alkulämmön jälkeen vedämme aina höynää ja silloin viimeistään vähän uneliaammatkin heräävät mukaan, kun kukaan ei tietenkään halua joutua keskelle. ”Jallulla” [Ilveksen päävalmentaja Jarkko Wiss] ja ”Temellä” on tietyllä tapaa samoja elementtejä harjoituksissa ja samanlainen lähestymistapa ja se on varmaan peruja siitä, että kumpikin on entinen pelaaja.
Laineella on myös vyöllään yhteensä 10 nuorten maaottelua U18- ja U19-maajoukkueista.
– Ne olivat hienoja kokemuksia edustaa omaa maataan. Upeita kunnianhetkiä.
Laine debytoi Veikkausliigassa kaudella 2018 käydessään kentällä yhdessä ottelussa ja yhteensä kokemusta on kymmenen ottelun verran Veikkausliigasta. Tällä kaudella Laine haluaa entistä isompaa roolia.
– Tavoitteena on pelata mahdollisimman paljon ja olla vakiomies kokoonpanossa. Kun olen avauksessa, yritän antaa kaikkeni ja penkiltä tullessa yritän tuoda uutta energiaa.
Hakan keskikentältä löytyy hyvä sekoitus erilaisia pelaajatyyppejä.
– Temekin on sitä puhunut, että meillä on erityyppisiä pelaajia keskikentällä ja se mahdollistaa valmentajalle erilaisten variaatioiden ja muodostelmien käytön.
Tulevaisuuden tavoitteet siintävät Laineellakin ulkomaan kentillä.
– Ykköstavoite on kehittyä hyväksi Veikkausliigapelaajaksi ja jos kehitys jatkuu, niin sitten luoda uraa ulkomailla ammattilaisena.
Kuvat: Jukka Jaskara