Uutiset
Hakan mukana nyt kaksi kautta olleet Mäenpään kaksoisveljekset ovat hämeenlinnalaisen jalkapallokoulun kasvatteja. Ykkösessä vakuuttavasti esiintyneelle ja lahjakkaalle veljesparille riittää vähitellen kysyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella. Siitä viimeisimpänä esimerkkinä toimii Niilon taannoinen testileirireissu italialaisen Brescian riveihin.
Keskikentän keskustassa peliä pyörittävä Niilo ja laitapelaajana paremmin viihtyvä Aapo ovat pelanneet jalkapalloa pienestä pitäen ja käytännössä koko ajan.
– Me aloitimme jalkapallon neljävuotiaina naperofutiksessa. Treenit olivat 500 metrin päässä kodista sijainneella kentällä, Niilo muistelee.
Pelaaminen ei suinkaan jäänyt pelkkään naperofutikseen, vaan pallo kulki mukana sen jälkeen jatkuvasti ja kaikkialla.
– Kesät talvet pelasimme joko omassa tai kavereiden pihassa ja pomputtelimme palloa Ojalan Kallen autokatokatoksessa tai tiellä, Niilo nauraa.
Pomputtelusta tuli hyvin nopeasti tavoitteellista toimintaa ja veljesten keskinäinen kilpailu on aina ollut läsnä toiminnassa.
– Pienempänä meillä oli joukkueessa sellainen pomputtelukisa, että se joka sai ensimmäisenä pomputeltua 20 kertaa sai jonkinlaisen pokaalin. Minä siinä sitten ensimmäisenä onnistuin ja äiti ja iskä antoivat minulle kanssa jonkunlaisen pokaalin. ”Nipa” on siitä ikuisesti katkera, Aapo virnistää.
– Niin siis Aapo sai ensimmäisenä 20 täyteen, mutta mä onnistuin ekana saamaan 50, Niilo tarkentaa välittömästi vastapalloon.
Aapon mielestä Niilo muistaa väärin.
Veljekset jatkoivat muun harjoittelun ohella myös pomputtelun treenaamista ja toimivat lopulta myös kavereidensa pomputteluvalmentajina.
– Siitä me rupesimme sitten harjoittelemaan pomputtelua oikein kunnolla ja ala-asteen toisella luokalla taisi mennä maaginen tuhannen raja rikki, Aapo kertaa lapsuuden tekniikkaharjoittelua.
– Jossain vaiheessa aloimme valmentamaan myös kavereita. Mä valmensin kahta kaveria ja Niilo yhtä. Ja aina kun he saivat pomputeltua jonkun tietyn määrän, niin heidän ”taso” parani. Tasot olivat tyyliin aloittelija, edistynyt, pro ja ammattilainen, Aapo jatkaa nauraen.
Jalkapallo oli siis veljesten elämässä läsnä niin vapaa-ajalla kuin koulussakin. Aika usein Aapo ja Niilo pelasivat vastakkain, mutta koulun välituntipeleissä jaot olivat usein Mäenpäät vastaan muu luokka.
Talvella pelattaessa pelin luonne tapasi usein muuttua ja lajikin sai uuden nimen talvikaudella hangen keskellä.
– Talvella pelattua futista sanottiin sikafutikseksi. Silloin sai vetää ihan surutta sukille. Käytännössä täysin vankilasäännöillä menimme, Aapo kertoo.
Jalkapallon lisäksi Mäenpäät ovat harrastaneet jatkuvasti muutakin urheilua. Lajivalikoimaan on kuulunut vuosien varrella jalkapallon lisäksi myös salibandy, yleisurheilu ja jääkiekko.
Ollapa pallo -hyväntekeväisyysprojektiin osaltaan mukaan lupautuneet veljekset haluavat saada lapset liikkumaan ja siksi jalkapallojen jakaminen päiväkoteihin on erinomainen idea.
– Kyllä minä nuorille haluaisin sellaisen viestin antaa, että jättäkää kännykät ja pelikonsolit kotiin ja menkää oikeasti liikkumaan vaikka sen pallon kanssa, Niilo päättää.
Eikä lajivalikoimaa kannata missään nimessä rajata pelkästään jalkapalloon.
– Liikkukaa monipuolisesti ja harrastakaa useampia eri lajeja, siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, Aapo päättää.
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
