Riku Selander liittyi täksi kaudeksi FC Hakan riveihin pelattuaan viime kauden FC Lahdessa. 30-vuotiaana Selander on osoittanut, että myös kokeneella iällä pystyy nostamaan tasoaan ja kehittymään.
Helsinkiläislähtöinen Selander oppi jalkapallon alkeet Puotinkylän Valtissa, jossa kuluivat viisi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen junioriuralta löytyvät FC Jokerit, AC Allianssi sekä PK-35, jossa hän teki debyyttinsä myös aikuistasolla. Seuroja löytyy nuoruudesta jo useita, mutta ensimmäinen on aina tärkein.
– Valtissa oli kaikki tavallaan kotikutoista, mutta silti oikeaa seuratoimintaa. Sieltä on lämpimät muistot ja siellä pelasin pitkään. Koen sen minun seurakseni.
– Sitten, kun harrastus alkoi mennä totisemmaksi eikä ehkä saanut siellä enää tarpeeksi hyviä pelejä, niin sitten piti katsoa vähän muuallekin. Sitten se valikoitui Jokereiksi, kun heillä oli siinä ikäluokassa yksi Suomen parhaista joukkueista. Se oli aika luonnollinen siirtymä sinne, Selander kertaa uransa ensivaiheita.
Myös aikuistasolla Selanderin seura on vaihtunut tiiviisti. PK-35:n jälkeen hän vietti 1,5 kautta FC Hongassa ennen vuoden pestejä IF Gnistanissa ja EIF:ssä. HIFK:ssa hän teki parin kauden aikana todellisen läpimurron liigatasolle, mutta paha loukkaantuminen pakotti hänet hakemaan vauhtia Ykkösessä pelanneesta EIF:stä. Pari edelliskautta ovat menneet AC Oulussa ja FC Lahdessa ennen siirtoa Hakaan.
Hän onkin ehtinyt kiertää jo useita seuroja uransa aikana, mutta ei täysin omasta halusta.
– Sellainen se ammatinkuva on tuntunut minulla olevan. Mielelläni olisin Helsinkiin parkkeerannut ja painanut siellä kymmenen vuoden uran tai lähtenyt Barcelonaan ja painaa siellä, mutta minulla se ei ole ollut vaihtoehto. Joskus on ollut parempi ratkaisu – tai ainut ratkaisu – ja on joutunut vaihtamaan seuraa.
Selander myöntää, ettei kiertolaiselämä ole herkkua, mutta näkee matkailun myös avartavana kokemuksena.
– Ei se mitään siisteintä hommaa ole vaihdella paikkaa. Kyllä se ottaa sen 3-4 kuukautta, kun taas tutustut uuteen porukkaan.
– Tavallaan siinä on kuitenkin puolensa, että oppii tutustumaan itseensä, olemaan erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten kanssa. Osaan katsoa sitä myös positiivisin mielin.
Selander oli pelannut divareita pitkään ennen kuin sai näyttöpaikkansa Veikkausliigassa HIFK:ssa ja nousi heti luottopelaajaksi. Läpimurron Veikkausliigaan hän nostaa myös yhdeksi uran kohokohdakseen.
– Minulla meni pitkään divarissa, että sitten kun sain mahdollisuuden liigassa, se oli tosi iso juttu. Sitten ensimmäiset ammattilaissopimukset ja Stadin derbyt.
– Ne ovat olleet ehdottomia kohokohtia. Monta tuhatta ihmistä ja aika fanaattisia faneja takana ja soihdut palaa. Ne tuntuivat hieman unilta. 70 minuutin kohdalla tuntui, että voisi pelata kolme peliä putkeen. Se oli ihan absurdin siistiä.
Loukkaantuminen pahaan paikkaan
HIFK:n ajalle osuu myös yksi uran vaikeimmista hetkistä.
– IFK:ssa minulla oli kaksi ensimmäistä liigavuotta alla ja molemmat olivat menneet tosi hyvin. Sen jälkeen minulla oli pöydälläni siihenastiset parhaat markkinat ja useampi liigaseura oli kiinnostunut. Lopulta päädyin KuPSiin testille, mutta siellä eivät menneet hommat maaliin ja muut seurat olivat tehneet sinä aikana sopimuksia pelipaikalleni.
– Siinä oli joitakin alkanut lipsua pois ja oli enää muutama jäljellä. Menin takaisin IFK:hon testisopimuksella, vaikka olin ollut siellä kaksi kautta. Teimme suullisen sopimuksen ja väänsimme viimeisistä nyansseista. Viimeisissä treeneissä ennen kuin olin laittamassa nimeä lappuun, niin minulla meni polvi rikki eivätkä he tietenkään uskaltaneet tehdä kanssani enää sopimusta.
– Päädyin sellaiseen tilanteeseen, että polveni oli hajalla ja olin ilman joukkuetta. Se oli aika tiukka paikka ja silloin päätin mennä takaisin EIF:iin hakemaan varman ja hyvän kuntoutuksen polvelle sekä varmoja minuutteja. Pelasin siellä ihan hyvän kauden ja pääsin takaisin liigakuvioihin, Selander avaa ensimmäisiä vuosiaan liigassa.
Selander myöntää, että pudotus oli nopea ja kova.
– Se oli aika rankka paikka, kun hetkittäin luuli, että saa sopimuksen yhden Suomen parhaan jengin kanssa, ja sitten päätyy lopulta polvi hajonneena Ykköseen. Se oli aika tiukka paikka.
Matkan varrella Selander on päässyt kokemaan erilaisia pelaajia ja valmentajia. Pari hän nostaa omalta kohdaltaan ylitse muiden.
– Olen muutamassa eri joukkueessa ollut Ricardo Duarten kanssa ja hän on valmentaja, joka on kohdannut minut aina ihmisenä ja meidän jalkapalloilullinen ideologiamme kohtaavat. Hän on ehdottomasti ollut minulle se ykkösvalmentaja.
– Mitä joukkuekavereihin tulee, niin niitä voisi luetella aika monta. Mutta jos yhden nostan, niin Robert Ivanov on ihan lapsuudesta asti hyvä ystävä. Olimme Hongassa samaan aikaan ja kuljimme Kontulasta Espooseen. Se oli aika spesiaalia olla käytännössä parhaan kaverin kanssa samassa jengissä.
Myös Hakasta on nopeasti löytynyt yhteinen sävel joukkuekavereiden kanssa.
– Tässä on sen verran tullut kilometrejä, että ehkä noiden kokeneempien pelaajien kanssa on löytynyt samat läpät helpommin, Friberg, Multanen, Lepola. Sitten meillä on Lindholmin kanssa historiaa EIF:stä. Tuntuu, että jos jatkan, niin tulee lueteltua koko joukkue, Selander naurahtaa, mutta lisää vielä yhden nimen.
– Okyere on myös sellainen. Mielestäni hän heittää hyvää läppää.
Viihtyisä Valkeakoski
Selander pelasi viime kaudella FC Lahdessa ja joutui etsimään itselleen kauden jälkeen uutta seuraa. Talven aikana hän teki Hakan kanssa sopimuksen ja jälleen oli edessä muutto uuteen kaupunkiin ja joukkueeseen tutustuminen. Stadilainen on kuitenkin asettunut hyvin koskilaiseen maisemaan.
– Alku uudessa ympäristössä uusien tyyppien kanssa on tosi kuormittavaa. Se alun sosiaalinen tutustuminen vei alkuun omat voimansa, mutta sitten kun siihen rytmiin pääsi, niin ihan upea paikka.
– Minulle ei ole mitään ongelmaa, että on vähän pienempi paikkakunta ja vähemmän palveluja. Ei haittaa yhtään, sillä tykkään ihan simppelistä arjesta. En tarvitse sen kummempia viihdekeskuksia ja olen sopeutunut mielestäni tosi hyvin.
Hän myöntää, että pelaaminen Hakassa maistuu tällä hetkellä todella hyvältä.
– Minulla ei ole aiemmin ollut sellaista seuraa, että olemme omalla stadionilla. Täällä on ihan hyvin asiat suhteellisen pienillä resursseilla ja täällä on helppo harjoittaa ammattia. Tämä tekee minut aika onnelliseksi
Myös Hakan näkyminen Valkeakosken kotikuvassa on tehnyt häneen vaikutuksen.
– Tuolla on joka viidennellä Haka-takki, lippis tai sukat päällä. Se luo merkitystä myös itselle ja on tosi uniikkia.
– Olen vähän sellainen yhteisöjäbä. Haluan, että yhteisöni voi hyvin ja meillä on yhteisöfiilis. Olen liekeissä siitä kuinka paljon Haka-paitoja tuolla näkee ja kuinka paljon pieniä Haka-lapsia tuijottaa ja tulee heittelemään yläfemmoja. Tämä on siisti yhteisö olla ja elää.
Hakan kotipeleissä on käynyt tällä kaudella ennätysmäärä yleisöä ja Selander toivoo Tehtiksen täyttyvän myös jatkossa.
– Käykää peleissä ja nostakaa niitä huiveja ilmaan. Siitä tulee kyllä yhteisöllinen fiilis. Onko mitään siistimpää kuin tuntea kuuluvansa kivaan juttuun. Se kyllä lämmittää, Selander myhäilee.
Paluu vanhalle pelipaikalle
Selander on aiemmin Veikkausliigassa totuttu näkemään pääasiassa laitapuolustajana, mutta on varsinaiselta pelaajakasvatukseltaan keskikenttäpelaaja. Hakaan hän tulikin kutospaikalle keskikentän pohjalle puolustavaksi pelaajaksi.
– Olen nähnyt itseni ihan selkeästi keskikenttäpelaajana. Silloin ensimmäisenä liigavuotenani HIFK:ssa oli ihan sattumaa, että päädyin paikkaamaan laitapakin paikalle, kun ei ollut ketään sinne heittää. Minua päätettiin kokeilla siellä ja taisi mennä liiankin hyvin, kun jumahdin sinne pelaamaan HIFK-vuodet, joka sitten profiloi minua laitapakkina.
Vaikka pelipaikka on löytynyt edelliskausina puolustajan paikalta, niin hänellä on aina ollut keskikenttäpelaajan sydän.
– Laitapakin homma onnistui todistetustikin ja pystyin toteuttamaan itseäni siellä ja toimimaan vaaditulla tasolla. Kyllä se sivuraja kuitenkin otti aina vähän päähän siinä vieressä, että siinä oli sellainen laitakoira -fiilis. Siihen asti koin itseni ihan täysin keskikenttäpelaajaksi, mutta pakin paikkaa ei voinut ottaa minulta pois enää ja se jäi aika vahvaksi leimaksi. Tykkään pelata enemmän keskikentällä.
Selander myöntää, että paluu vanhalle pelipaikalle tuotti aluksi totuttelemista, mutta sai nopeasti juonesta kiinni.
– Kun oli ollut niin pitkä aika laitapakkina, niin tuntui että taas joutuu totuttelemaan siihen keskikenttäpelaajan paikalle. Se on ollut siistiä, että heti alusta saakka kun tulin tänne, niin oli selvää, että pelaan keskikentällä. Nyt se on taas tuntunut kodilta ja tuntuisi totuttelulta joutua laitapakiksi ja tilanne on kääntynyt toisinpäin.
Selanderin tämän kauden otteista on nähty millaisen taistelijan Haka keskikentälleen sai.
– Olen periksi antamaton ja joukkueen eteen töitä tekevä. Olen valmis ottamaan iskuja ja jakamaan niitä, raataa ja riistää, ja antaa takkini tyhjäksi ja pelata sielulla ja tunteella. Totta kai tykkään antaa sen avainsyötönkin, mutta tuossa kutospaikalla päätyöni ei ole siinä avainsyöttöjen antamisessa, vaan rytmittää ja tasapainottaa ja ehkä välillä olla vähän ärsyttäväkin pelaaja vastustajalle, Selander kuvailee itseään pelaajana.
Selander pelaa kovaa, mutta rehdisti. Siitä oivana osoituksena erotuomareiden äänestämä valinta vuoden herrasmies –pelaajaksi viime kaudella.
– En tiedä mitä he olivat vetäneet sinä iltana, kun he sen valitsivat, Selander heittää.
– Vaikka pelaan tunteella, niin osaan olla huutamatta mitä sylki suuhun tuo. Tiedän saavani tuomareiltakin jotain enemmän takaisin, kun yritän olla mieluummin järkevä kuin alkaa lietsoa jotain eripuraa. Pystyn kommunikoimaan, vaikka kierrokset käyvät kovilla.
Rauhallinen rämäpää
Vaikka kentällä Selander on tulisieluinen, niin kentän ulkopuolella lieskat sammuvat. Valkeakoski tarjoaa Selanderille rauhallisen paikan ladata akkuja ja keskittyä jalkapalloon.
– Nyt arki on aika vahvasti sitä, että tyttöystävän kanssa eletään perusarkea. Golfia tulee myös lätkittyä. Tässä ammatissa tarvitaan kaikki mahdollinen energia, niin ei voi harrastaa ihan kaikkea urheilua. Jos en tätä pelaisi, niin varmasti pelailisin paljon padelia, tennistä ja muita kuormittavia lajeja. On kuitenkin pakko pistää kaikki fokus tähän.
– Se mitä pystyy pelaamaan, on golf. Siinä pystyy olemaan läsnä hetkessä ja keskittymään siihen seuraavaan lyöntiin. Sitten, kun se välillä onnistuu, niin se tyydyttää tosi paljon.
Intensiivisen harjoittelun ja pelaamisen ohessa Selander pyrkii vapaa-ajallaan rauhoittumaan ja elämään hetkessä.
– Tykkään käydä heittämässä riippumaton ja olla siinä ja tehdä jonkin hengitysharjoituksen. Tykkään, että kierrokset ovat tosi seesteisiä ja matalalla. Sitten kentälle on siistiä heittää maksimia ja yrittää kontrolloida sitä tilannetta. Jalkapallo on viehättävä laji siinä mielessä, että kierrokset ja pulssi ovat korkealla, mutta silti yrittää päästä mentaliteettiin kuin olisi siellä riippumatossa.
Selander on nuoruudessaan harrastanut erilaisia lajeja, joita yhdistää vauhti ja adrenaliini.
– En ole harrastanut seuratoimintaa, mutta olen tehnyt kaikkea lumilautailusta jääkiekkoon. Olen aina tykännyt leikkiä jotain missä on vauhtia ja liikettä, vaikka talvella hyppiä katoilta ja muuta. Varmaan sellainen ketteryys on tullut, kun on tehnyt asioita monipuolisesti. Se on ollut hyvä perusta tähänkin päivään asti.
Selander myöntää rauhoittuneensa vuosien mittaan, mutta nuoruuden taidot ovat vielä tallella.
– Ikä tuo vähän sellaista rauhaa ja pelkoa. Olen yrittänyt jotenkin järkevästi taistella sitä vastaan. Kyllä minä voltin hyppäsin lumilaudalla parin vuoden tauon jälkeen, mutta tauon aikana oli kynnys kasvanut. Siitä tuli vähän pakkomielle ja oli pakko ottaa sellainen viikon Levi-leiri, että sai sen tehtyä.
– Maauimaloissa on tullut hypittyä voltteja kympistä, mutta olen huomannut kynnyksen kasvaneen ja ehkä sielukin rauhoittuu iän myötä, ettei minkäänlaisella riskillä uskalla vetää. Sen verran monta toistoa on kuitenkin junnuna tullut tehtyä, että vielä pystyy käymään hyppäämässä, kertoo Selander.
Yksi rämäpääunelma on kuitenkin toteutumatta.
– Laskuvarjohyppy on sellainen, että heti kun mahdollisuus tulee, niin haluan käydä sen hyppäämässä.
Hakassa uusi nousu
Selander oli viime kauden jälkeen ilman sopimusta, kunnes Hakasta löytyi koti vähintään täksi kaudeksi. Hän ehti kysyä suosituksia muualta ennen tuloaan.
– Minulla on ollut täällä hyviä kavereita kuten Atte Sihvonen ja tiesin paljon Hakan toiminnasta. Tiedän, että tämä on perinteikäs ja seura iso seura, joka pyrkii takaisin siihen asemaan, jossa se on ollut. Odotin tulevani intohimoiseen ja hyvin hoidettuun seuraan, ja kyllä tämä on vastannut sitä mitä odotin.
Viime kausi päättyi pettymyksen, kun Selanderin edustaman FC Lahden kausi päättyi putoamiseen Ykkösliigaan. Hän myöntää itsekin kauden olleen vaikea, mutta päätti talvella ottaa itseään niskasta kiinni.
– Isoja asioita tapahtui viime talvena. Viime kausi oli mielestäni urani huonoin ja hoidin asioita ehkä huonoiten. Minulla oli siviilielämässä sellaisia asioita, jotka horjuttivat arkeani ja keskittymistä jalkapalloon. Se kulminoitui siihen, etteivät pelitkään oikein kulkeneet.
– Refletktoin tosi paljon talvella, että miksi se meni niin. Sitten rupesin tekemään asioita paremmin ja otin enemmän niskasta kiinni ja aloin tehdä asioita. Ei se ollut mistään muusta kiinni kuin siitä, että oli tottunut siihen, että mukamas riittää kun tulee paikalle ja tekee mitä pyydetään. Tiesin tavallaan mitä pitää tehdä, muttei ollut rauhaa päässä, että olisi pystynyt tekemään sitä. Nyt se on. Nyt olen käsitellyt ne asiat, jotka pitää käsitellä ja nautin tästä yksinkertaisen urheilijaelämän yksinkertaisuudesta.
Selander onkin ollut tällä kaudella täysin uusi versio itsestään viime kauteen verrattuna.
– En halua pistää itselleni paineita, mutten yllättyisi, jos pelaan elämäni parhaan loppukauden. Olen hyvässä kunnossa ja mielentilassa. Päivittäin elää laadukasta arkea ja ulosmittaa sitä viikonloppuisin. Haluaisin pelata elämäni parhaan kauden.
Kuvat: Jussi Rämä
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
