Talvella FC Hakaan siirtynyt Mikael Alménin viime kausi päättyi vakavaan loukkaantumiseen, mutta on nyt jälleen täydessä kunnossa. Puolustaja on päässyt hyvin Hakaan sisään ja on nauttinut alustaan mustavalkoisissa.
Almén syntyi Naantalissa, mutta perhe muutti Hämeenkyröön hänen vielä vauvaikäinen. Siellä hänen ensimmäinen lajinsa ei ollut suinkaan jalkapallo, vaan se tuli kuvioihin vasta myöhemmin.
– Aloitin 5-6-vuotiaana painin ja tein sitä siihen saakka kunnes aloitin jalkapallon 11-vuotiaana. Sen jälkeen pelasin vain jalkapalloa, Almén kertoo.
Aivan täysin tyhjistä Almén ei hypännyt kuningaslajin pariin, vaan hän oli aiemmin pelannut muun muassa kavereiden kanssa ja painitreenien alkulämmöissä. 11-vuotiaana hän liittyi ensimmäistä kertaa seuratoimintaan, kun aloitti pelaamisen Parkumäen Apasseissa. Myöhäisestä aloituksesta huolimatta, hän ei kokenut olleensa muita jäljessä.
– Käytännössä kaikki ketkä tunsin aloittivat jalkapallon 4-6-vuotiaina. Kyllä minäkin aina kavereiden kanssa pelailin, mutten ollut missään joukkueessa. Liityttyäni joukkueeseen käytännössä asuin kentällä ja pian huomasin olevani parempi kuin joukkuekaverini.
Kovemman haasteen perässä Almén päätyi puoliksi sattumalta TPV:n juniorijoukkueeseen.
– Kävin Hämeenkyröstä Tampereella koulua ja näin pari TPV:ssä pelaavaa kaveriani Pirkkahallissa ja heillä oli juuri alkamassa treenit. He ehdottivat, että liittyisin harjoituksiin mukaan ja kävivät kysymässä valmentajalta pääsisinkö mukaan. Treenien valmentaja tuli kysymään, että haluaisinko siirtyä heille pelaamaan.
Parin TPV:ssä vietetyn kauden jälkeen Almén päätti hakea jälleen lisähaasteita siirryttyään Ilvekseen.
– Pelasin sen toisen vuoden TPV:n vuoden vanhemmissa, mutta siellä oli vähän sama kuin Apasseissa, että siellä ei ollut haastetta ja halusin enemmän. Joitain kavereitani lähti Ilvekseen ja siellä oli jonkin verran tuttuja, niin siirryin sitten Ilvekseen.
Läpimurto Veikkausliigassa Ilveksessä
Almén raivasi tiensä Ilveksessä aina edustusjoukkueeseen saakka. Liigadebyytti tuli kesällä 2018 PS Kemiä vastaan.
– Se oli tosi iso juttu. En ollut aikaisemmin siitä juuri haaveillut. Edellisenä kesänä 2017 pääsin ensimmäistä kertaa edustuksen treeneihin, ja silloin ajattelin että ehkä he näkevät minussa jotain. Seuraavana talvena sain edustukseen diilin ja silloin ehkä hieman heräsi ajatus siitä, että jos pääsisi jossain vaiheessa tekemään debyytin.
– Sitten kesällä yksien treenien jälkeen minulle ilmoitettiin, että olen lauantaina avauskokoonpanossa. Se tuli vähän yllätyksenä. Siitä se sitten lähti rullaamaan ja oli siistiä, että oli päässyt niin pitkälle.
Loppukauden aikana tulikin hyvin vastuuta, sillä hän pelasi lopulta kauden aikana 11 ottelua. Seuraavalle kaudella Almén lähti vakiinnuttamaan paikkaansa avauskokoonpanossa, mutta loukkaantuminen katkaisi kauden ennen kuin se ehti alkaa.
– Minulla oli kovat odotukset siitä vuodesta ja olin noussut nuorten maajoukkueeseen ja pelasin talven Suomen Cupissa viisi peliä tehden maalinkin. Talven viimeisessä treenipelissä minulta menivät nilkasta kuitenkin kaikki nivelsiteet poikki. Olin sen takia kuukausia sivussa ja kausi meni ihan plörinäksi.
Lopulta Almén missasi koko kauden, mutta hän kerrytti nälkää seuraavaa kautta silmällä pitäen.
– Kaudella 2020 halusin näyttää ja nousta takaisin sille tasolle, millä olin ennen loukkaantumista. Se kausi meni tosi hyvin. Sain pelata paljon ja kehityin. Mielestäni pystyin tekemään hyviä asioita kentällä.
Hyvät esitykset poikivat myös kutsun Pikkuhuuhkajien matkaan ikäluokkaa nuorempana.
– Siellä oli vanhempia pelaajia mukana, jotka pelasivat jo isoissa sarjoissa ja mietin silloin, että he ovat tosi hyviä pelaajia. Moni heistä on nyt Huuhkajien vakiopelaajia tai ainakin pelanneet maaotteluissa. Se oli silloin tosi hyvä joukkue. Oli hieno päästä nuorempana pelaajana mukaan sinne.
Vakava loukkaantuminen katkaisi viime kauden
Hieman yllättäen kauden 2022 jälkeen Almén päätti jättää Ilveksen taakseen ja siirtyä FC Interiin. Isona osana siirtoa oli Jarkko Wiss, joka oli toiminut pitkään Ilveksen valmentajana ja siirtyi Turun sinimustien luotsiksi.
– Koin, että olin ollut niin kauan Ilveksessä, että kaikki alkoi olla vähän samanlaista. Arki rullasi tavallaan paikoillaan ja halusin jollain tavalla jotain uutta joko ulkomailta tai Suomesta. Kuulin ”Jallulta” kesällä, että hän oli menossa Interiin ja mietin sitä vähän aikaa. Lopulta se tuntui fiksuimmalta päätökseltä. Pääsi näkemään Veikkausliigaa vähän eri näkökulmasta ja pääsi pois siitä samasta ympäristöstä. Ei Suomessa seurojen väleillä ole suuria eroja paitsi ehkä toimintatavoissa, mutta pääsi näkemään vähän eri juttuja.
Almén oli Interin puolustuksen tukipylväs ollen sivussa vain runkosarjan viimeisen merkityksettömän ottelun. Muuten hän urakoi kaikki ottelut alusta loppuun.
– Siihen tarvitaan vähän tuuriakin, että pystyy pelaamaan kaikki pelit ja kaikki minuutit. Pitää pysyä terveenä eikä saa tulla pelikieltoja tai muuta.
Kauden jälkeen alkoivat kuitenkin vaikeudet. Almén oli kärsinyt kantapääkivuista, jotka pahenivat lopulta siihen pisteeseen, että leikkaus oli ainoa järkevä vaihtoehto.
– Minulla oli jo Ilveksen aikoina ollut kipuja kantapäässä ja kauden edetessä ne menivät koko ajan pahemmaksi. Kauden jälkeen marraskuussa en tehnyt mitään ja keskityin vain lepäämään, mutta joulukuussa treenien alkaessa en pystynyt edes kunnolla kävelemään treenien jälkeen. Se oli sellaista pingviinikävelyä.
– Kävin kuvissa ja oikeassa kantapäässäni oli tulehdus, luupiikki joka painoi ja akillesjänne oli puoliksi revennyt. En pystynyt kunnolla kävelemään ja joka aamu oli tuskaa herätä ja nousta ylös. Ei siinä paljon kiinnostanut lähteä treenaamaan eikä pystynyt nauttimaan. Vapaa-ajallakaan ei pystynyt tekemään mitään, kun vain lepäsin ja makasin sohvalla. Kävin 1-2 treenit ennen pelejä ja alkuviikon vain huilasin. En pystynyt kunnolla hyppäämään enkä juoksemaan täysiä, joten se söi paljon omasta pelaamisesta eikä siitä juuri nauttinut, Almén avaa tilannettaan.
– Toukokuun lopussa olin pelikiellossa ja päätimme käydä kuvissa ja siinä samalla otettiin uvat myös vasemmasta jalasta. Molemmat jalat olivat niin huonossa kunnossa, että lääkäri sanoi, että yleensä tässä vaiheessa leikkaus olisi jo tehty. Vähän aikaa siinä pähkäilin ja ajattelin aluksi voivani pelata kivun kanssa. Monet seurat olivat minusta kiinnostuneita, mutta ajattelin jos käyn leikkauksessa, niin silloin pääsisin ainakin ensi kauteen valmiina.
Alménilta leikattiin kesäkuun lopussa molemmat jalat.
– Onneksi ei tarvinnut akillesjännettä irrottaa, sillä siitä olisi tullut sitten vähän pidempi huili. Oli helpottava käydä leikkauksessa, kun tiesi sen jälkeen mihin tähdätä eikä tarvinnut kärsiä.
Kun työläiseltä viedään työkalut pois, niin ammatin harjoittaminen on mahdotonta, joka puolestaan ottaa henkisesti koville. Leikkauksen jälkeen toivo heräsi jälleen eloon.
– Olihan se paha paikka, kun ei näkynyt valoa tunnelin päässä. Leikkauksen jälkeen olin kaksi viikkoa rullatuolissa, mutta siitä huolimatta minulla oli tosi hyvä fiilis. Tiesin, että pystyn paranemaan ja se oli vain pakko hyväksyä. En katunut leikkausta pätkääkään.
Leikkauksen myötä Alménin kausi oli ohi, sillä ensimmäiseen neljään kuukauteen hän ei saanut juosta ja talvi meni pitkälti kuntouttaessa.
– Kesäkuun lopussa kävin leikkauksessa ja marraskuun lopussa minulla loppui sopimus enkä ehtinyt kertaakaan enää mukaan joukkuetreeneihin. Aika pitkään harjoittelin yksin ja tammikuun lopussa olin ensimmäistä kertaa mukana joukkuetreeneissä ja helmikuussa oli ensimmäiset kunnon pallotreenit. Siitä se sitten hiljalleen lähti.
Jalkapalloilijana loukkaantuneena ja sopimuksettomana olo on pahinta mahdollista aikaa, mutta Almén otti tilanteen rauhassa.
– Oli itse asiassa vähän outoa, että minulla oli koko ajan luottoa ja hyvä fiilis. En stressannut tilannetta yhtään. Tietenkin asema oli erilainen tuollaisen loukkaantumisen jälkeen, mutta tiesin saavani diilin jostain. Ihmettelin itsekin kuinka vähän asialla stressasin.
Uusi mahdollisuus Hakassa
Almén oli päättänyt hakea haasteita muualta kuin Interistä ja lopulta Hakasta oltiin yhteydessä. Molempien osapuolten intressit kohtasivat ja lopulta päästiin sopimukseen.
– Kaikki tapahtui aika nopeasti. Oka oli yhteydessä ja sitten jo samalla viikolla tulin käymään toimistolla ihan vain, että he näkivät minun olevan yhtenä kappaleena. Kaikki vaikutti hyvältä ja sen jälkeen neuvottelut menivät aika nopeasti.
– Minulla oli myös muutamia muita vaihtoehtoja ja myös ulkomailta, mutta halusin tehdä järkevästi enkä mennä raha edellä tai muuta. Nyt pääsin hyvään ympäristöön, lähelle läheisiä ja olin todella vakuuttunut valmennuksesta. Olin ensisilmäyksellä sillain, että ”vau”, Almén kertoo.
Puolustaja myöntää, että Andy Smithin otteessa on ero verrattuna hänen aiempiin kokemuksiin verrattuna.
– Suomalaisvalmentajat ovat, no…suomalaisia. On se ero kuin yöllä ja päivällä, kun on ulkomaalainen valmentaja ja olin otettu miten he hoitivat asioita. Todella pidin siitä.
– Tykkään, kun kaikista asioista puhutaan suoraan eikä kierrellä. Olin tottunut siihen jo ”Jallun” kanssa. Aina tietää, jos olet pelannut hyvin. Jos et ole, niin siitäkin kuulee. Se on mielestäni hyvä asia.
Muutenkin kuin valmennuksen osalta, niin Almén on sopeutunut hyvin joukkueeseen.
– Vaikken tuntenut kaikkia henkilökohtaisesti, niin Suomessa on pienet futispiirit ja olet kuitenkin pelannut heitä vastaan tai muuta. Kaikki ulkkarit ovat tietysti uusia minulle, mutta heidänkin kanssaan oli heti helppo tulla toimeen ja koko joukkueeseen oli helppo tulla, Almén kiittelee.
Almén sai nopeasti myös joukkuekavereidensa luottamuksen, kun hänet äänestettiin Hakan kapteenistoon yhdessä Niklas Fribergin, Kalle Multasen ja Nicolas Dantasin kanssa.
– On aina iso kunnia tulla valituksi kapteenistoon ja se oli kyllä siisti juttu. Minulle ei ole mikään pakko olla kapteenistossa, mutta onhan se siistiä johdattaa joukkue nauha kädessä kentälle. Koen, etten ole sellainen kapteeni, joka pitää ääntä kopissa, mutta näytän sitten kentällä esimerkkiä ja johdan siellä.
Hakan yhteisöllisyys tehnyt vaikutuksen
Vaikka Almén on pelannut suurimman osan urastaan Ilveksessä, niin Hakaan hänellä ei juuri ollut kosketuspintaa ennen siirtymistään. Nyt silmät ovat kuitenkin avautuneet uudella tavalla.
– En oikein ikinä ajatellut Hakaa sen kummemmin. Haka oli minulle pirkanmaalainen pienen kylän joukkue enkä elänyt sitä aikaa, kun oli Hakan huippuvuodet. Nyt olen huomannut kuinka iso se on Valkeakoskella ja päässyt näkemään kuinka yhteisöllinen se on. Kaikki ovat henkeen ja vereen hakalaisia ja mukana. Se on ollut tosi siisti huomata.
FC Haka on aloittanut kauden keräten kauden kolmesta ensimmäisestä ottelusta kuusi pistettä ja on hyvissä asemissa taistelussa sarjan kärkipaikoista. Almén ei mieti asioita liian pitkälle eteenpäin, mutta näkee Hakalla olevan edellytykset taistella kärkisijoista myös tällä kaudella.
– Itse olen asennoitunut niin, että menen vain peli kerrallaan. Mielestäni pystymme haastamaan ja voittamaan kaikki joukkueet tässä sarjassa. Uskon, että tällä kaudella pelataan paljon ristiin ja kaikki on mahdollista.
Jalkapallon lisäksi Almén viihtyy myös pienemmän pallon parissa sekä tikkataulun parissa.
– Golfia olen alkanut pelaamaan ja rangella tulee käytyä lätkimässä palloa. Sitten olen heittänyt dartsia ja minulla oli Turussa parvekkeella darts-taulu. Sitten tulee käytyä talvisin ulkojäillä ja muuta. Tykkään tehdä asioita vähän laidasta laitaan.
Vielä hän ei ole päässyt haastamaan joukkuekavereitaan dartsin parissa, mutta odottaa mahdollisuutta.
– En ole vielä ehtinyt ottaa ketään vastaan, kun en asu Koskissa, mutta täytyy jossain vaiheessa, vaikka saunaillan yhteydessä.
Smith tiedetään innokkaaksi dartsin heittäjäksi, mutta ei ole päässyt vielä mittaamaan päävalmentajan heittotaitoja.
– Täytyy vähän treenata tai muuten voi tulla aika kylmää kyytiä, Almén naurahtaa.
FC Hakan pelit jatkuvat maanantaina 28.4., kun edessä on kauden ensimmäinen vierasottelu SJK:n vieraana. Kotiottelut jatkuvat heti vapun jälkeen perjantaina 2.5., kun Tehtikselle saapuu FF Jaro.
Pääkuva: Sanna Lahtinen-Mäkelä
Artikkelikuva: Jussi Rämä
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
